Oli tavallinen tammikuun iltapäivä, torstain, kun ne tulivat hakemaan Matt Donaghya. (Aloituskappale s. 9)
Joyce Carol Oatesin nuortenromaani Syntipukki on tarina siitä, kuinka väärinkäsitys voi saada valtavat mittasuhteet ja siitä kuinka puolihuolimaton sana saa aikaan tapahtumien vyöryn, joka jättää jälkensä kaikkiin osallisiin. Mutta se on myös romaani ystävyyden voimasta, erilaisuudesta ja siitä, miten kamalinkin asia yleensä selviää jollakin tavalla.
Lukiolaispoika Matt Donaghy joutuu pahoihin hankaluuksiin, kun hänen sanotaan uhanneen räjäyttää koulun ja tappaa mahdollisimman monta ihmistä. Yhtäkkiä huhua on mahdoton pysäyttää eikä kukaan usko Mattia tämän vakuutellessa vain vitsailleensa. Vain tyttö nimeltään Ursula, Rumaksi Ursulaksi haukuttu, kyseenalaistaa väitteiden todenperäisyyden.
Kirja on teemoiltaan melko perinteinen nuortenkirja, sillä siinä käsitellään rohkeuden lisäksi ihmissuhteita (perhe, ystävät, ihastuminen) ja koulukiusaamista. Näiden lisäksi otetaan kantaa ajankohtaiseen asiaan: kouluampumisiin ja niiden uhkaan. Tämän aiheen kautta saa koulukiusaaminen kirjassa hirvittävän valtavat mittasuhteet ja se itse asiassa laajenee jo lähes vainoksi.
Syntipukki jää mieleen aiheensa takia. Tarinassakin on hetkensä, mutta sanoisin sen olevan vain ihan ok. Koko väärinkäsitysvyyhdin selviämistä on mielenkiintoista seurata. Sen sijaan Mattin ja Ursulan suhteen kehittymisessä ei ole mitään uutta vaan se etenee hyvinkin ennalta arvattavasti. Vahvimmillaan teos on käsitellessään erilaisuutta, kuten Valkoinen kirahvikin toteaa. Ruma Ursula on erilainen kuin muut, mutta kovettaa itsensä ja kohtaa koulumaailman roolissa. Kukaan ei tiedä, millainen Ursula on oikeasti tuon roolin takana. Matt taas on eräs koulun suosituimmista pojista, kunnes hänestä tulee uhkauksen myötä terroristi, erilainen, kiusattu. Kiusaaminen pudottaa Mattin naamion, Suurisuun, sillä hän on paistatellut suosiossa muuna kuin omana itsenään. Sinänsä mielenkiintoista, että sekä suositun että hyljeksityn tarvitsee olla joku muu, pitää roolia yllä.
Tämä oli ensimmäinen tutustumiseni Joyce Carol Oatesin tuotantoon. Vaikka Syntipukki täysillä innostanutkaan, niin olen vielä aikeissa tutustua hänen aikuisille suunnattuihin romaaneihinsa. Sen verran olen niistä kehuja kuullut ja lukenut.
Oates, Joyce Carol: Syntipukki (Voltti-sarja, Otava 2002)
Englanninkielinen alkuteos: Big Mouth & Ugly Girl (2002)
Suomentanut Nora Schuurman
Kansi: ?
Lainattu kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!