torstai 31. toukokuuta 2012

Toukokuu ja kurkistus (kesä)kirjastokassiin

Toukokuussa luin vain kolme kirjaa: kotimaista fantasiaa, itsetekemisestä ja Kreetalle sijoittuvan sukutarinan. Lastenkirjoja luin sentään hieman enemmän kuin muutamana aikaisempana kuukautena. Osallistuin jo Satun Saarella-minihaasteeseen (touko-kesäkuun haaste) ja saatoin loppuun Valkoisen kirahvin Lasten linnoitus -haasteen (yhteenvetopostaukseni löytyy täältä). Ja jotta haasteet eivät loppuisi kesken, liityin mukaan Sinisen linnan kirjaston Kirjallisuuden äidit -haasteeseen

Lukeminen on hieman tökkinyt, mutta kesä innostaa lukemaan - tai ainakin hamstraamaan luettavaa. Kunhan saan kesken olevat kirjat (Kazantzakis: Kerro minulle, Zorbas ja Conan Doyle: Sherlock Holmesin parhaita) luettua, niin pääsen tutkailemaan tarkemmin kirjastokassini uumeniin solahtaneita teoksia. En ole todellakaan varma, saanko nämä kaikki luetuksi, mutta näin ainakin suunnittelen. Kesällä nimittäin saan aina luettua paljon enemmän kuin muulloin. Toivottavasti näin on tänäkin kesänä!

Kesällä on aikaa syventyä klassikoihin. Älköön kukaan nyt turhaan kyseenalaistako klassikkomääritelmääni, mutta näihin ajattelin syventyä:
Kate Chopin: Herääminen
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
Umberto Eco: Ruusun nimi


Minä pidän fantasiasta, mutta tänä kesänä aion antaa sen lisäksi myös scifille mahdollisuuden:
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
Maria Turtschaninoff: Helsingin alla
Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa


Joitakin Kreikkaan liittyviä kirjoja sisällytän myös lukulistalleni:
Konstantinos Kavafis: Barbaarit tulevat tänään
Andreas Staikos: Herkullisia suhteita
Arto Kivimäki: Aikojen alussa. Antiikin taruja 1
Arto Kivimäki: Sankarien aika. Antiikin taruja 2
 

Olen viime aikoina saanut paljon hyviä lukuvinkkejä sekä blogeista (kiitos kaikille!) että lehdistä, tutuilta, ystäviltä:
Pentti Alanko: Pieni vihreä kirjani - mietteitä puutarhanhoidosta
Jean Kwok: Käännöksiä
Siri Hustvedt: Vapiseva nainen
Paula Havaste: Kymmenen onnen Anna
Guy Delisle: Shenzhen
Guy Delisle: Pjongjang


Kirjastossakin laittavat ihan minua ajatellen kiinnostavia kirjoja esille. Eihän niitä voi olla lainaamatta!
John Boyne: Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
Jeanette Winterson: Intohimo
Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa
 

Siinä oli kirjastokassi kuunliljan varjoon kannettuna! Näiden lisäksi oli tarkoitukseni lukea jotakin myös omasta (ja appivanhempieni) hyllystä:
Elizabeth Adler: Kesä Toscanassa
Elizabeth Gilbert: Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
Fedor Dostojevski: Idiootti
Diana Gabaldon: Sudenkorento
 

Suuret on suunnitelmat! Jos lukutahtini jatkuu samanlaisena kuin tämän alkuvuoden, niin saan luetuksi vain murto-osan. Onneksi kesän laina-ajat ovat pidempiä ja omassa hyllyssä kirjat jaksavat odotella. 

tiistai 29. toukokuuta 2012

Saari


Pollarista irrotettu köysi lennähti halki ilman ja roiskautti naisen paljaille käsivarsille suolaisia pisaroita. Ne kuivuivat nopeasti, ja auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta nainen huomasi, että hänen ihollaan kimalteli taidokkaita suolakidekuvioita, kuin timanteista tehty tatuointi. Alexis oli pienen, rähjäisen veneen ainoa matkustaja, ja kun se lähti puksuttamaan kohti edessä siintävää yksinäistä, asumatonta saarta, hän värähti ajatellessaan sinne aikoinaan matkanneita miehiä ja naisia.

Kreetan edustalla sijaitsevalla Spinalonga-saarella on surullinen historia. Vuodesta 1903 vuoteen 1957 se toimi leprasiirtolana. Noiden vuosien aikana jokainen Kreetan lepraan sairastunut kuljetettiin eristyksiin saarelle. Victoria Hislopin Saari-romaani vie lukijansa noille molemmille Välimeren saarille.


Alexis Fielding on nuori, englantilainen nainen. Hänen äitinsä on kreetalainen, mutta ei ole ikinä kertonut menneisyydestään kenellekään - ei edes perheelleen. Alexis lähtee poikaystävänsä kanssa Kreikkaan lomalle ja saa samalla tilaisuuden käydä Kreetalla. Siellä hän vihdoin saa selville äitinsä ja sukunsa salaisuudet, joihin Spinalongan saari linkittyy hyvin vahvasti.

Alexis ja hänen elämänsä ovat kirjassa sivuosassa, sillä päätähtenä loistavat erään kreetalaissuvun vaiheet 1930-luvun lopulta aina 1960-luvulle saakka. Petrakisien elämä on täynnä surua ja kyyneleitä, mutta perheenjäsenet ovat vastoinkäymisistään huolimatta vahvoja ja muistavat myös antaa tilaa rakkaudelle, toivolle ja ilolle. Hislopin teksti välittää vahvasti tunteita, minä myötäelin tapahtumissa mukana. Olisin halunnut kantaa edes osan Giorgisin, Spinalongan lautturin ja Alexiksen isoisoisän, raskaan elämän painosta tai Marian, Alexiksen isotädin, tukahduttavasta vastuusta, joka ei jätä tilaa omalle tahdolle tai haaveiden toteuttamiselle.

Saari on juuri sellainen romaani, jollaisen lukemisesta minä pidän. Siinä ovat kaikki osaset - hyvä tarina, mielenkiintoiset ja samaistuttavat henkilöt, sujuva teksti ja rakenne - kohdallaan. Huonona asiana ei voi myöskään pitää romaanin historiallisuutta. En olisi millään malttanut laskea kirjaa kädestäni hetkeksikään, vaikka sivujakin on lähemmäs 500. Painan Hislopin nimen visusti mieleeni, sillä hän on kirjoittanut kaksi muutakin romaania, joiden suomennoksia jään innolla odottelemaan.

Osallistun romaanilla Satun kolmanteen minihaasteeseen, johon piti lukea kirja, jonka tapahtumapaikkana on saari. Saari löytyy myös TBR100-listaltani ja vaikka se ei ole kreikkalaista nykykirjallisuutta, niin lisään sen Kreikka-kirjojen listaani.


Hislop, Victoria: Saari (Bazar 2012)
Englanninkielinen alkuteos: The Island (2005)
Suomentaneet Laura ja Olga Jänisniemi
Kansi: Satu Kontinen (suomenkielinen) / Charles Dragazis (maisema) / Photonica/Toby Marshall (vene) 

maanantai 21. toukokuuta 2012

11 kysymystä

Monessa blogissa on jo kiertänyt haaste vastata 11 kysymykseen. Nyt "joudun" minäkin kysymyksiin vastailemaan, sillä Elma Ilona haastoi minut. Mikäs siinä, kun en ole oikein ehtinyt lukemaankaan. Ei siis ole mitään kirjaa blogattavaksi. Olen kyllä parhaillani nojatuolimatkalla Kreikassa, tarkemmin sanottuna Kreetalla. Kyseinen kirja vain vaatisi hieman pitempiä ja rauhallisempia lukuhetkiä kuin minulla on tällä hetkellä saatavilla.

No, niihin kysymyksiin sitten. Ideanahan on ensin vastata haastajan 11 kysymykseen, keksiä sitten omat 11 ja haastaa joitakuita vastaamaan niihin. 

1. Mikä sää (tai muu luonnonilmiö) sinä olisit?
Ihana, lämmin kesäsade, jonka jälkeen paistaa heti aurinko. 

2. Minkä väristä vaatetta ei vaatekaapistasi löydy?
Pinkkiä tai vaaleanpunaista. 

3. Mitä sellaista haluaisit oppia, mitä et vielä osaa? 
Soittamaan kitaraa tai hallitsemaan kreikan kielen. 

4. Kerro jokin kokemasi Felix Culpa (= onnekas vahinko).
Minunkin täytynee tähän vastata, että se, kun tapasin mieheni yli 12 vuotta sitten. 

5. Nimeä yhdestä kolmeen sarjakuvahahmoa, joista pidät.
Aku Ankka 

6. Rakkain musiikkimuistosi?
Musiikkimuistoni liittyvät vahvasti aikaan, jolloin soitin itse paljon ja niihin itsensä ylittämisen hetkiin, kun oppi jonkin vaikean kappaleen / kohdan kappaleesta tai onnistui esityksessään pahemmin mokailematta. Silti on pakko jakaa tällainen: Minä ja pikkusiskoni järjestimme lapsena esityksiä. Pukeuduimme roolivaatteisiin ja sitten lauloimme. Joskus sävel oli tuttu, joskus minun keksimäni. Sanat keksin aina omasta päästäni eikä siskoni tiennyt niitä koskaan ennalta. Esitys meni sitten niin, että minä lauloin ja siskoni tuli mukaan säkeen viimeiseen tavuun :) 

7. Millä kulkuneuvolla tekisit unelmalomasi? (Juna, laiva, lentokone, kuumailmapallo, jalat... muu, mikä?)
Ehdottomasti purjeveneellä. Jossakin Karibialla. 

8. Katso ympärillesi huoneessa, jossa olet. Jos saisit pitää vain yhden siellä olevista tavaroista, mikä se olisi?
Tämä tietokone, jolla kirjoitan, koska sen uumenissa ovat kaikki valokuvat. Pitäisi yrittää saada teetetyksi albumeihin. Pitäisi pitäisi.. 

9. Jos tietäisit kuolevasi huomenna, mitä nauttisit viimeiseksi ateriaksi?
Jonkin ihanan annoksen kanaa tai kalaa hyvän viini kera. Jälkkäriksi jäätelöä, mansikoita ja suklaakakkua. Nam. 

10. Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Yleensä puolityhjä. Pessimisti ei pety :) 

11. Mieleenpainuvin paikka, jossa olet lukenut kirjan?
Jaa-a, enpä usko, että olen lukenut missään kovin eksoottisessa paikassa ainakaan. Vastaan purjevene. Kannella, auringossa on ihana lukea. 


Omat kysymykseni, joihin haastan vastaamaan Mari A:n, Kuuttaren, Marjiksen ja Sonjan - ja Sinut, joka tunnet palavaa halua näihin vastata:

1. Mieleenpainuvin matkustusmuistosi? 
2. Mitä aiot lukea kesälomalla?
3. Jos voisit matkustaa minne tahansa, niin minne menisit? 
4. Kirja, joka on naurattanut sinua?
5. Kirja, joka on itkettänyt sinua?
6. Mikä on parasta kesässä?
7. Millaisesta mukista juot mieluiten aamukahvisi/-teesi? 
8. Minkä kirjan haluaisit lukea uudestaan?
9. Mikä oli toiveammattisi lapsena?
10. Mikä on mielestäsi paras kesäruoka?
11. Jos kirjoittaisit romaanin, millainen se olisi (laji riittää)?

Kesä ja kirjat - lyömätön yhdistelmä!
 

lauantai 12. toukokuuta 2012

Lasten linnoitus -haasteen yhteenveto

Runebergin päivänä alkoi Valkoisen kirahvin Lasten linnoitus -haaste, johon lähdin innolla mukaan. Luenhan lasten- ja nuortenkirjallisuutta jonkin verran lähes päivittäin. Syynä lastenkirjojen lukuun ovat omat lapseni ja nuortenkirjojen lukemisen syy lähinnä ammatillinen. Toisaalta olen sen verran outo aikuinen, että luen näitä molempia mielelläni, ihan ilman syytäkin.


Haasteessa oli kymmenen kategoriaa, ja ajattelin, että olisin jokaiseen jonkun kirjan saanut luettua. Listani luetuista ja blogatuista on alla. Olisin voinut jaotella kirjat monella muullakin tavalla kategorioihin, mutta ovat nyt näin. Linkeistä pääsee postauksiin, joista osa on toisessa blogissani.

Kategoriat:

1. Huumoripläjäyksiä
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu supersankareina 

2. Olipa kerran - satusiivillä
Ursula Jones - Sarah Gibb: Prinsessa vailla valtakuntaa 

3. Runoratsu laukkaa
Jukka Itkonen - Matti Pikkujämsä: Kaupunkiretki. Lastenrunoja
Reetta Niemelä - Matti Pikkujämsä: Makkarapiruetti
Anni Riipinen - Ritva Ruuska - Tuominen: Kielet kippuralle - Lasten loruaapinen 

4. Uuden äärellä: vuosina 2011 ja 2012 julkaistuja kirjoja
Anneli Kanto ja Terhi Rannela: Tähystäjäneito (Kuparisaari 1)
Pirkko Harainen - Leena Lumme: Tekemistä riittää, Emma
Tittamari Marttinen - Virpi Penna: Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää  

5. Klassikko kiikarissa
Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina
Astrid Lindgren: Satuja, seikkailuja ja kepposia  

6. Fantsua fantasiaa, siistiä scifiä
Maggie Stiefvater: Väristys
Maggie Stiefvater: Häivähdys 
Maggie Stiefvater: Ikuisuus 

7. Eläimellisiä elämyksiä
Timo Parvela - Virpi Talvitie: Karuselli
Timo Parvela - Virpi Talvitie: Onnenpyörä  

8. Palkittujen paraati    
Timo Parvela - Virpi Talvitie: Keinulauta
Riitta Jalonen - Kristiina Louhi: Tyttö ja naakkapuu
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa 

9. Salaseura X
Niccolò Ammaniti:  Minä en pelkää 

10. Kirmataan kuvakirjaan  
Mauri Kunnas: Kaikkien aikojen avaruuskirja
Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja 
Katri Kirkkopelto: Muusan ja Maestron taideseikkailu
Sinikka Nopola - Linda Bondestam: Anna Talven outo viivytys - Satu niille, jotka ikävöivät vuodenaikoja 
Aino Havukainen - Sami Toivonen: Veera lääkärissä
Aino Havukainen - Sami Toivonen: Veera ja menopelit



Kiitos Valkoiselle kirahville ihanasta haasteesta! 

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta


Ylläni on vuoritettu 60-luvun tyylinen villakangasleninki, jonka olen itse ommellut. Kun aloitin ompelemisen neljä vuotta sitten, en olisi ikinä kuvitellut, että voisin oppia niin paljon. Olin ommellut tyynynpäällisiä ja yksinkertaisia kasseja, mutta vaatteita kinusin äidiltä ja tädiltä. Tiesin juuri ja juuri, miten ompelukone toimii, ja osasin virkata ketjua.


 Laura Honkasalon Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta valikoitui luettavakseni sattumalta, sillä poimin sen mukaani kirjastosta Tänään palautetut -hyllystä ihan vain siksi, että kirjailija kiinnosti. Olen lukenut Honkasalolta aiemmin Sinun lapsesi eivät ole sinun  ja novellikokoelman Lumen saartama kahvila. Molemmista muistan pitäneeni. En kuitenkaan arvannut, ettei kirja ole romaani. Se on nimittäin kokoelma lyhyehköjä tekstejä erilaisista käsitöistä tai itsetekemisen muodoista. Luokittelisin kirjan tietokirjallisuudeksi, sillä kaunokirjallisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä se ei mielestäni ole.

Ensimmäisen tekstin jälkeen ajattelin jättäväni leikin kesken. En nimittäin ole ollenkaan käsityöihmisiä. Osaisin kyllä, jos viitsisin, mutta kun en oikein viitsi. Teksti alkoi kuitenkin vetää, hienoisesta jäykkyydestään huolimatta, ja sainkin kirjan luettua. Sain myös monta ekologista herätystä ja innostuin suunnittelemaan virkkaustöitä. Enköhän piakkoin suuntaa virkkuukoukkuostoksille. (Tähän intoon on yhtä suurena syynä Kodin kuvalehden uusimmassa numerossa vilahtanut virkattu pyöreä matto, jollaisen haluaisin tehdä.)

Tekstin jonkinasteinen jäykkyys ja kategoriointi tietokirjallisuudeksi johtuvat siitä, että kirja on melko pirstaleinen esitys eri käsintekemisen muotojen historiasta ja nykypäivästä. Pirstaleinen siksi, että peruskäsitöiden ohella kirjassa käsitellään muun muassa ruoanlaittoa, valokuvausta ja sisustamista. Pirstaleisuus näkyy myös siinä, etteivät tekstit ole kovin loogisessa järjestyksessä ikään kuin toisiinsa liittyen. Tai ainakaan minä en tällaista yhtenäisyyttä löytänyt. Koska odotin lukevani kaunokirjallista tai ainakin kaunokirjallisempaa esitystä, odotin soljuvaa tekstiä. Ehkä siksi koin tekstin jotenkin jäykäksi, jähmeäksi, paikoin jopa vähän öö.. (paremman sanan puutteessa) kököksi.

Tarkoituksessaan Kotikutoista onnistuu kyllä. Lukija nimittäin saa tietoa erilaisista käsintekemisen muodoista, niiden historiasta ja nykypäivästä: Miksi käsitöitä on tehty ennen? Miksi niitä tehdään nyt, kun kaiken saa valmiina kaupasta? Lukija haastetaan myös pohtimaan tälle hetkelle tyypillistä kulutus- ja kertakäyttökulttuuria. Minä pidin eniten kohdista, joissa Honkasalo kertoo omasta kokemuksestaan, omista hetkistään itsetekemisen äärellä.

Kirjan on lukenut myös Maija. Muita en tähän hätään löytänyt.


Honkasalo, Laura: Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta (Kirjapaja 2011)


maanantai 7. toukokuuta 2012

Tähystäjäneito (Kuparisaari 1)

Pidän melko paljon fantasiakirjallisuudesta, vaikka en voikaan sanoa tuntevani sitä kovinkaan laajasti. Siinä kuitenkin kiehtoo se, että kirjoissa on kunnollinen, yleensä mukaansatempaava tarina. Rakastan hyviä tarinoita! Kotimainen fantasia on tähän asti ollut minulle kuitenkin täysin tuntematon alue, mutta jos se on lähellekään yhtä tasokasta kuin Anneli Kannon ja Terhi Rannelan Tähystäjäneito, on sillä uusi ystävä.

- Hyvää syntymäpäivää, tyttäreni, ruorinainen Blagorodna toivotti ja johdatti kaksi neitoa pieneen huoneeseen, jossa he eivät olleet koskaan aikaisemmin käyneet. Tytöt olivat kyllä kuulleet hovin aarrekammiosta, mutta sinne ei ollut lupa mennä eikä sinne niin vain livahdettukaan. Aarteita säilytettiin paksun oven ja monen lukon takana.

17-vuotias sarmatialainen tähystäjäneito Amaya saa ensimmäisen edustustehtävänsä: hänen on matkustettava Khalkoksen saarelle sen edesmenneen johtajan, isä Romanin hautajaisiin. Sarmatialaisten täytyy osallistua hautajaisiin, sillä maiden väliset kauppasuhteet edellyttävät sitä. Sarmatia nimittäin ainoana valtiona ostaa Khalkokselta louhittavaa kuparia. Khalkoksella Amayan oppaana toimii hovin neuvonantaja Miroslav, joka esittelee khalkkidien maata valtiovieraalle jokseenkin vastahakoisesti. Tähystäjäneito suoriutuu tehtävästään varsin mallikkaasti, mutta Khalkoksen hovilla, Korkealla puolisolla ja tämän pojilla, on hänen varalleen suunnitelmia, jotka mutkistavat hänen kotiinlähtöään ja lopulta muuttavat hänen elämänsä täysin. 

En aluksi pitänyt Amayasta ollenkaan. Hän vaikutti todella naiivilta 17-vuotiaaksi. Hän kuitenkin kasvaa kaiken kokemansa ja näkemänsä myötä aikuiseksi valtiovierailunsa aikana. Minua ilahdutti erityisesti se, että vaikka hän näennäisesti tyytyy kohtaloonsa, koska ei voi sillä hetkellä muutakaan tehdä, kytee hänen sisällään voimakas halu tehdä oikein ja vastarintaa. Alun perin pelkäksi pelinappulaksi kaavailtu tyttönen osaakin tehdä omia siirtoja.

Toinen minua ilahduttava seikka on se, että kirjassa naiset ovat hyvin vahvoja. Khalkoksella naisten asema on heikko, ja heitä pidetään miehiä tyhmempinä. Heitä ei esimerkiksi kannata kouluttaa. Sarmatiassa taas naiset ovat vahvoja. Valtiota johtaa ruorinainen Blagorodna ja hänen miehensä on perämies Neofit. Jopa nimitykset kertovat naisten vallasta. 

-Sarmatiassa naiset purjehtivat, käyvät kauppaa, opettavat ja toimivat kirjureina, eikä siinä ole mitään merkillistä.

--

Amaya ajatteli, että läksyttäisi Miroslavin kunnolla. Niinkö mies oli Amayastakin ajatellut? Että hänen ajattelunsa ylsi juuri ja juuri lehmän tasolle, jos sillekään? Amaya päätti näyttää kyläläisille, että tytöt oppivat siinä missä pojatkin ja että oli vääryys, jos puolet Khalkoksen kansasta oli oppimatonta ja tietämätöntä. 

Kuparisaari-fantasiatrilogian aloitusosassa on paljon tärkeitä teemoja: politiikan valtapelit, alistaminen, naisten asema. Mikään ei oikeastaan ole sitä miltä näyttää. Jokainen ajaa omaa asiaansa. Toisten asia on henkilökohtainen, toiset haluavat hyvää myös muille. 

Tähystäjäneito on nuortenkirja, minkä huomaakin tietyssä keveydessä asioiden (esim. politiikan) käsittelyssä. Pidin kyllä kirjasta kovasti ja sen tarina imaisi yllättävillä juonenkäänteillä mukaansa. Takakansitekstissä kirjan luvataan yhdistelevän seikkailua, huumoria ja romantiikkaa. Onneksi romanttinen juonne on tavallaan vain sivuosassa, vaikkei se vähäinen olekaan. Onneksi sen tähden, että romanttista fantasiaa nuorille on jo kirjatolkulla. Odotan innolla seuraavaa osaa, jonka pitäisi ilmestyä syyskuussa.

Haasteet: Lasten linnoitus -haaste, Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti, TBR100


Kanto, Anneli & Rannela, Terhi: Tähystäjäneito (Karisto 2011)


ps. Trilogialla on myös nettisivut kuin Twilightilla konsanaan.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Satuja, seikkailuja ja kepposia

Astrid Lindgrenin saduista ja kertomuksista on koottu monta monituista kokoelmaa ja nyt olisi esittelyssä taas yksi, melko tuore tapaus: vuonna 2011 ilmestynyt Satuja, seikkailuja ja kepposia. Ostin kirjan tietysti lapsia varten, mutta kävikin niin, ettei tyttäreni jaksanut näistä saduista kuunnella kuin ne vauhdikkaimmat Pepit ja Eemelit. Jotkut saduista ovatkin nykylapsen näkökulmasta ehkä jo hieman vanhentuneita ja tylsiä, vaikka äiti rauhallisesta tunnelmasta pitäisikin. Koska luin kirjan lähinnä itsekseni, niin ajattelin tavoistani poiketen kirjoittaa siitä täällä Tarinoiden taiassa. Yleensähän lastenkirjapostaukseni löytyvät toisesta blogistani.

Minulle luettiin lapsena Lindgreniltä lähinnä juuri Peppi Pitkätossun ja Eemelin seikkailuista. Joihinkin Lindgrenin satuihin olen tutustunut vasta aikuisemmalla iällä, Saariston lapsia toki katsottiin telkkarista jo lapsena. Lukiossa luin ruotsiksi Ronja ryövärintyttären, yliopistossa seikkailin muun muassa Veljeni Leijonamielen ja Mio, poikani Mion maisemissa. Niinpä Satuja, seikkailuja ja kepposia toimi jonkinlaisena syventävänä johdatuksena (heh) Lindgrenin tuotantoon ja nostalgisena matkana lapsuuden satuihin.

Satukokoelma sisältää 11 Lindgrenin satua alkuperäisine kuvituksineen. Jo mainitsemieni Peppi Pitkätossun (Muistatko Peppi Pitkätossun?) ja Eemelin (Eemeli ja keittokulho) lisäksi mukana on muitakin tunnettuja satuja: Mikko ja Minna, Marikki, katso, lunta sataa, Luokan paras Kassinen ja Minä en tahdo nukkumaan! Minulla tuntemattomampia satuja olivat aivan mielettömän upeasti kuvitetut, herkät sadut: Punasilmäinen lohikäärme, Kultasiskoni ja Hämäränmaassa. Tyttäreni mielestä tylsimpiä satuja olivat Poju muuttaa Pikkulaan ja Pontus käy koulua, jotka kieltämättä ovatkin ehkä aihepiireiltään, ilmaisultaan, sanastoltaan ikääntymisestä eniten kärsineitä, vanhentuneimpia siis.

Kirjan kuvitus on kautta linjan todella hienoa, mutta käsittääkseni näin on yleensä aina Lindgrenin ollessa kyseessä. Kuvat ovat hauskoja ja värikkäitä, mutta tarvittaessa myös herkkiä ja tunnelmallisia. Kuvitus on siis, kuten jo mainittua, alkuperäinen. Siitä vastaavat aina ihana Ilon Wikland, Ingrid Vang Nyman, Björn Berg, Hans Arnold, Kristina Digman ja Marit Törnqvist.

Osallistun kirjalla Lasten linnoitus -haasteeseen.

Lindgren, Astrid: Satuja, seikkailuja ja kepposia (WSOY 2011)
Ruotsinkielinen alkuteos: Sagor hyss & äventyr
 

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Huhtikuun luetut


Huhtikuu oli melko samanlainen lukukuukausi kuin maaliskuukin. Sain luettua kolme romaania, joista yksi on nuortenromaani ja lisäksi yhden novelliantologian. Kaikki olivat oikein miellyttäviä lukukokemuksia, mutta jos yhden haluaisi nostaa esiin, olisi se Näkymätön ja näkyvä - nykykreikkalaisia novelleja -antologia

Maaliskuussa listaamani TBR100 tuntuu heti vaikuttavan lukemiseeni, sillä kaikki neljä huhtikuun kirjaa ovat listallani. Toisaalta tiesin jo listaa kootessani, että nämä kirjat luen. Olivat nimittäin jo siinä vaiheessa kirjastosta lainassa. Satun maalis-huhtikuun minihaasteeseen osallistuin Westön Isän nimeen -romaanilla

Lastenkirjat ovat meillä edelleen enimmäkseen lojuneet hyllyssä, koska likka on mieluummin viettänyt lämpenevät päivät ulkosalla viilettäen. Kirjoitin kuitenkin muutaman kirjapostauksen Leppislampun puolelle ja ajattelin vielä kirjoittaa Astrid Lindgrenin satukokoelmasta Satuja, seikkailuja ja kepposia.